Perushuoltoa

Tänään olen tehnyt perushuoltoa koirilleni. Ensin tein konetyöt Effille ja Leiskulle. Sitten leikkasin Effin, Leiskun, Pamelan ja Smirren kynnet. Tukan laitoin uudestaan kiinni Leiskulle ja Vennylle. Samalla nypin karvat Leiskun korvista ja putsasin Vennyn korvat. Mun kotona olevilla koirilla on todella harvoin korva- tai silmätulehduksia(en edes muista, milloin viimeksi). Näillä ei vielä ole kertaakaan ollut hiivaa korvissa. Tietty asun niin maalla, jolloin tartuntataudit ovat tosi harvinaisia. Mutta väitän, että osin tämä johtuu koirien oikeasta perushoitamisesta. Kun säännöllisesti perushoitaa koiraa, ei sille tule mitään ylimääräisiä tulehduksia. Ja kun ei höyrähdä mihinkään "ihmeellisiin" ruokinta-muoti-uutuuksiin tai anna "Mitä sattuu"-koiralle, niin eipä ne juuri mitään ihmeoireita jne. saakkaan.
Myös ns. stressitön elämä vaikuttaa asiaan todella paljon. Meillä ei koirat stressaa ja se näkyy niiden hyvinvoinnissa. Koiraa ei ole tarkoitettu siihen, että sen kanssa pädetään agilityssä, näyttelyssä tai tokossa. Onhan se ihanaa, kun ne pärjää erilaisissa ihmisten harrastuksissa, mutta itse koira ei itse niitä tarvitse. Koira on ihan onnellinen, kun se saa vaan olla mukana, pääsee lenkille ja perushoidetaan. Kaikki nämä harrastukset ovat vain ihmisen omia harrastuksia, jolloin ihmisen on itse nähtävä, milloin joku asia on koiralle liikaa.
Minä harrastan näyttelyitä ja myös se on koiralle tavallaan rasite. Terve (ja tervepäinen) koira kyllä kestää hyvin näyttelyt ja jopa nauttii niistä. Jos yhden koiran kanssa käy vaikka 10 näyttelyssä vuodessa (mikä on jo paljon), koira on vielä 540 päivää vuodessa ihan tavallinen kotikoira. Toivoisinkin uusille harmaille pennuilleni sellaiset tavalliset ja normaalit kodit, joissa koira hoidetaan ja sen kanssa ehkä harrastetaankin, mutta se ei olisi kenenkään pätemisen välikappale!

Pitkästä aikaa

Meillä on ollut jotain virusongelmia kotisivuilla, joten vasta nyt uskallan taas kirjotella tänne blogiin. Uutisia on:
Ruotsista saatiin Zaralle cacibit. Siellähän kaikki värit kisaavat yhdessä, mutta värillisillä on omat cacibit FCI:n sääntöjen mukaan. Zara oli paras värillinen narttu molemmissa näyttelyissä, joten se sai värillisten cacibit. Herningissä Zara oli pn2 eli ns. vara-maailmanvoittaja! Joka sekin on huomion arvoinen saavutus.
Venny sai kolme pentua: kaksi urosta ja yhden nartun. Pennut ovat nyt 5 vko vanhoja ja aivan ihania. Pennut on pesty jo kerran ja huomenna pesemme ne taas.
Myös harmaa Sara on saanut pentuja viikko sitten. Sara sai yhden uroksen ja 4 narttua. Sara asustaa nyt saunan pukuhuoneessa. Sielä se saa olla rauhassa muilta koirilta. Nukuin saunassa viime viikon Saran seurana, nyt olen jo siirtynyt omaan sänkyyni. Saralla ja pennuilla kaikki sujuu mallikkaasti.
Näyttelyissäkin on tullut käytyä. Aprikoosi Zorro (YM. Smiling Man) on avannut serti-tilin ja sillä onkin nyt jo 2 sertiä ja ROP-tulosta. Audrey (YM. Ämelie) taas saavutti Suomen muotovalion arvon Karjaalla ollen ROP! Aydrey on jo takaisin Moskovassa ja on siellä nyt astutettu.
Pamelalla oli tänään pesuvuoro. Pamela on nyt ollut kaksi kertaa näyttelyssä ja molemissa PN4. Olen todella tyytyväinen tyttööni. Se on niin kiva kaveri!

Näyttelyreissu

Olen lähdössä näyttelyreissulle: ensin Ruotsiin ja sitten Tanskaan. Mukanani on YM. Zarandilla. Takaisin tulemme vasta 30.6. Tanskassa on "Maailman voittaja 2010"-näyttely. Toivottavasti matkamme sujuu ilman suurempia kommelluksia.

Koira koekäyttöön

Veetin omistaja oli tänään iltalenkillä Veetin ja muiden koiriensa kanssa, kun joku hänen naapureistaan oli kysynyt "Millä hinnalla Veetin saisi kahdeksi viikoksi koekäyttöön?". Ovat niin ihastuneita villakoiriin ja kokeilisivat, mitä se olisi käytännössä, jos sellaisen hankkisi.
APUA! Onneksi Veetin omistaja ymmärsi heti sanoa, ettei onnistu. Veetiä ei anneta mistään hinnasta mihinkään koekäyttöön. Veeti on perheenjäsen. Vertaa tähän: "Olet suloisen vauvasi kanssa kävelemässä ja naapurisi pyytää sinulta vauvaa koekäyttöön, niin sitten tietää kannattaako vauvaa ollenkaan hankkia". Tietenkään koiraa ei voi verrata ihmislapseen. Mutta ihminen, joka edes kysyy tällaista, ei ymmärrä, mitä koira omistajalleen merkitsee. Rakas koira on omistajalleen arvokas. Se on elävä olento, jota kunnioitetaan ja yritetään hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. Se on omistajansa paras ystävä!

Pamela debytoi näyttelyssä tänään

Pamela ja keskari Zorro olivat tänään Jämsän näyttelyssä. Pamelalle näyttely oli ensimmäinen virallinen näyttely, se on ollut vain kerran pentunäyttelyssä. Vähän jännitti, että kulkeeko se kehässä ja vielä häntä pystyssä. Mutta turhaa jännitin, Pamela oli kuin ihmisen mieli ja voitti junnuluokan ja oli lopuksi PN4 ja sai varasertin (9 narttua oli "paras narttu"-luokassa).
Myös Zorro voitti keskareiden aprikoosien junnuluokan ja oli PU2 ja sai varasertin. Kiitokset Leenalle siitä, että saimme yöpyä hänen äitinsä luona. Ei ollut pitkää matkaa näyttelypaikalle:)!

Jalostusmuisteloita

Kasvatistani Fannystä eli Ym. Peacemakerista on tullut ensimmäinen Yellowmellow FI AVA eli agilityvalio! Kiitos Fannyn omistajille, joiden ansiota tuloskin on.
Tästä johtuikin mieleen jalostusmuistot. Silloin, kun tätä P-pentuetta tehtiin, ei ollut vielä dna-testiä pra:n varalle. Smirren isä oli samasta kennelistä, mistä ensimmäiset aprikoosit keskikok.villakoirat osoittautuivat pra-sairaiksi. Tosin Smirren isä ei ollut ko. koirien sukutaulussa, mutta monet esivanhemmat olivat yhteisiä. Kaikenkaikkiaan aprikoosit villat olivat silloin enemmän tai vähemmän sukua keskenään. Sairastuneen vanhemmista kyllä tiedettiin, että molemmat ovat vähintään kantajia. Ja jostain isovanhemmistahan se pra perityi, mutta mistä! Eri kasvattajat ja koirien omistajat taisivat vähän syytellä toisiaan ja ainakin epäillä, että toisen linjassa se pra muhii -ei varmaankaan omassa. Fanaattisimmat olivat lopettamassa kasvattamista ja teilaamassa milloin kenenkin koiraa.
Päätin kuitenkin käyttää Smirreä jalostukseen teettämällä sille vain yhden pentueen. Ajattelin, että vahingon määrä jää vähäisemmäksi, jos Smirrellä on vain yksi pentueja ja se osottautuisi sairaaksi. Uroksen valitsin, paitsi sen luonteen perusteella, myös sukutaulun mukaan. Konsta ei ollut mitään sukua Smirrelle. Pentuja syntyi 6 narttua ja siitä tuli tämä P-pentue. Myöhemmin saimme dna-testin pra:sta. Sekä Smirre että Konsta on pra-prcd testattu ja terveeksi todettuja. P-pentueessa on nyt 3 Suomen muotovaliota, yksi C.I.B. ja nyt yksi Suomen agilityvalio. Jos olisin jättänyt käyttämättä Smirreä jalostukseen, ei olisi syntynyt myöskään P-pentueen jälkeläisiä (Veeti, Lara, Emmi, Sofi jne.) ja Suomen villakoiramaailma olisi näitäkin linjoja köyhempi.
Kasvattaminen onkin todennäköisyyslaskentaa. Kaikkiin sairauksiin ei voi varautua, eikä oletusten tai huhujen perusteella kannata yksilöitä sulkea pois jalostuksesta. Parempi olisikin, että tehtäisiin erilaisia yhdistelmiä ja saataisiin myös terveet "kotikoirat" jalostukseen mukaan.

Viipurin koiranäyttely

Saimme tässä keväällä innoituksen lähteä Viipurin koiranäyttelyyn. Mukaan päätettiin ottaa koirista Veeti ja Ville, koska ne ovat eri väriset. Sitten keksimme, että joku narttukin mahtuisi mukaan ja kysyimme Maria. Mari innostui asiasta ja päätti lähteä Harman kanssa. Tässä vaiheessa kävi ilmi, että siellä jaetaan luokkasertit, joten Veeti laitettiin avo-luokkaan ja Ville valio-luokkaan. (Harma tietenkin valio-luokkaan). Kukaan ei oikeen tiennyt, tuleeko koirista Venäjän valioita, jos ne saa sertit. Ihmettelimme raja- ja näyttelyrokotuksia urakalla. Me ihmiset tarvitsimme tietenkin viisumit ja autolle piti täyttää tulliselvityksiä ja hankkia green card.

Viime lauantaina sitten suunnistimme Viipuriin. Lähdimme aikaisin aamulla, koska emme tienneet kauanko rajalla menee. Olimme varustautuneet monen tunnin odotukseen, mutta pääsimme läpi noin 40 minuutissa mennessä ja tullessa. Koirien papereita ei kukaan kysynyt.

Löysimme näyttelypaikan helposti kartan avulla. Pystytimme teltan, koska emme uskaltaneet luottaa aikatauluihin. Aikatulun mukaan villakoirat arvosteltiin vasta klo 17.30. Niinhän siinä kävi, että tuomari oli aikataulusta 1,5 tuntia myöhässä, joten vietimme koko päivän odotellen kehän alkua. Onneksi ole kaunis aurinkoinen sää! Muut villakoirat saapuivat vasta noin klo 16.-17.00. Tuntui, että tuomarille tuli lopuksi vähän kiire. Kun Ville oli arvosteltu viimeisenä, niin tuomari vain sanoi minulle, että Veeti on best male. Ketään muuta urosta ei enää otettu kehään. "Paras narttu"-kehä sentään pyöri, mutta siitä tiedämme vain voittajan, joka oli venälänen aprikoosi narttu. Siitä tuli sitten ROP ja Veetistä VSP. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet, oliko koiramme saaneet sertiä tai edes laatua excellent. Jännitimme niitä sertejä ja odottelimme papereita. Niistä vasta näimme, että kaikki olivat saaneet sertin! Valioasiaa on selvitetty ja kuulemma juuri tästä Viipurin näyttelystä tulee yhdellä sertillä Venäjän valioksi, jos on jo Suomen muotovalio. Nyt meillä on siis 3 uutta Venäjän valiota! Tosin vielä vahvistusta vailla.

Veetin pesu

Huh! Nyt se on suoritettu: Veeti on pesty ja kuivattu! Veetillä (YM. Weatherman) on ihan käsittämättömän tiheä turkki. Siinä on suuri urakka pestä ja kuivata, nyt on sormissa rakkulat. Onneksi Mari tulee trimmaamaan sen, koska se on ISOSSA turkissa. Mä en ikinä sais sitä tarpeeks pieneksi leikattua. Mä väitän, että Veeti voittais keveästi "turkin laatu"- kilpailun, vaikka vastassa olis minkävärinen villakoira tahansa. Siis, jos sellasia jossain järjestettäis.

Venny on tiine

Olin tänään valkoisen Vennyn kanssa ultrassa ja siellä näkyi ainakin 2 ehkä 3 pentua. Vennyn juoksut eivät olleet aivan normaalit punaiset, joten meni vähän arpomiseksi oikea astutusaika. Päättelin astutusajankohdan koiran käyttäytymisestä. Uros oli valmis ja narttu antavainen, joten astuminen sujui normaalisti. Villakoirilla yleensä kaikki sujuukin normaalisti. Urokset astuvat ja nartut synnyttävät ilman sen kummempia vaikeuksia.
Venny on minulla sijoituksessa, joten Vennyn pennut eivät ole Yellowmellow-koiria. Minulta pentuja on siten turha kysellä. Vennyn pennut tulevat Elpiankos-kennelille. Kyseessä on mielenkiintoinen amerikkalais-ranskalainen yhdistelmä. Nyt toivomme vaan, että lopputiineyskin sujuu hyvin ja Venny saa terveet pennut!

Mustaa kultaa

Meillä on myös musta villakoira Lia. Vuosi sitten paljastui, ettei Liaa oltu juuri hoidettu. Sen turkki oli niin pahasti harmaissa laattatakussa, että turkkia ei voinut enää selvittää vaan jouduimme ajamaan koko turkin pois. Turkin alta paljastui laiha koira ja hilseilevä iho. Lia teki myös pahoja kotonaan, kun se jäi yksin, mm. kakkasi sisään ja repi roskiksia. Katsoimme paremmaksi, että Lia vaihtaa kotia ja koira jäi meille.
Nyt vuoden hoidon jälkeen Lia on sisäsiisti ja roskiksiakaan se ei juurikaan revi. Nyt sen turkki on puhdas, takuton ja ilmava ja kasvanut lähes näyttelymittoihin. Musta väri välkehtii auringossa, kuin musta kulta. Koira on normaalipainoinen, iho on kunnossa ja luonne on mitä iloisin.

C.I.B. eli kansainvälinen valio

Sain tänään mukavan tiedon: Emmi eli Ym. Better Smile on nyt virallisesti myös kansainvälinen valio. Onnea vaan Emmille ja omistajille. Oli kyllä ihan Emmin omistajan ansiota, että saatiin Emmistä inttivalio. Olin vuosi sitten juuri päättänyt, etten lähde ulkomaille, kun Emmin omistaja soitti ja kysyi, lähdetäänkö Liettuaan. Saivat ylipuhuttua, kun lupasivat lähteä ajamaan sinne. Otettiin myös Harma (YM. Aurora) mukaan ja Johanna ja Viksi. Mulla oli juuri iskenyt noidannuoli selkään ja ajomatka oli kauhea. Pillerien voimalla sinne sitten mentiin ja niin vain molemmat Ym.-koirat saivat inttitittelit. Myös Viksi pärjäsi hyvin ja tuli Liettuan valioksi ja sai cacibin, mutta Viksi nyt oli jo valmiiks C.I.B. Johanna vaan halus sille myös Liettuan valion, koska Viksi on sieltä kotoisin. Ei turha reissu! Harman inttivahvistus tuli jo maaliskuussa ja nyt sitten Emmikin sai omansa. Kansainvälisen valion tittelin saanti kestää noin vuoden. Tittelin myöntää FCI.

Sofi on trimmattavana

Sofi eli Ym. You Pretty Lady on mulla trimmattavana, koska huomenna keskiviikkoona menemme silmä-polvitarkastuksiin. Musta on hämmästyttävää huomata, kuinka Sofi tuntuu suorastaan "jumaloivan" minua. Jännittävää se miksi koirat, joita komentelen esim. trimmauksessa, ovat hyvin kiintyneitä minuun. Ehkä otteissani on jotain sellaista, että koirat yleensä pitävät minusta!

Mukavan terve koira

Pamela on kohta vuoden vanha. Kasvattajana on tietysti mukavaa, että se vaikuttaa erityisen terveeltä koiralta. Sillä ei ole ollut yhtään korva- tai silmätulehdusta eikä mitään muutakaan. Tosin sitä ei ole vielä silmä- eikä polvitarkastettu, että toivottavasti en nyt kehu turhaan ;)!
Toisaalta koirani ei sitten taida olla erityisen herkkä saamaan tulehdussairauksia. Pamela on ajateltu jalostuskäyttöön, mutta se on vielä niin nuori, ettei jalostusasiat ole vielä ajankohtaisia.

Ainoa kotonani ollut koirani, jolla on ollut iho-oireita oli Luxi. Luxilla epäiltiin kaikenmaailman matoja ja allergioita, mutta sillä oli munuaisen vajaatoiminta. Se voi aiheuttaa mm. iho-oireita.
Kun Luxi sai oikean diagnoosin, lääkkeet ja ruokinnan, se pärjäsi pitkään oikein hyvin ja elikin sitten 10-vuotiaaksi. Luxia ei koskaan käytetty jalostukseen. Joskus koiran sairaus tulee ilmi vasta sen jälkeen, kun koiraa on jo ehditty käyttää jalostukseen. Se on harmillista. Kaikkia sairauksia ei voi testata etukäteen, vaan ne joko tulevat ilmi tai eivät tule.

Vantte sai toisen sertinsä

Olin tänään Lahden koiranäyttelyssä ja Vantte oli PU3 ja sai sertin. Vantte tarvitsee enää yhden sertin tullakseen valioksi. Vantte onkin saanut vasta nyt 2 vuotiaana kunnon karvat ja sitä voi hyvin näyttelyttää. Villakoiralla täytyy olla hyvin hoidettu turkki, jos haluaa saada sille tuloksia näyttelystä, koska villakoira on ns. turkkirotu. Villakoiralla (ja harvalla muullakaan rodulla) ei riitä, että vain rakenne on hyvä, jos turkki ei ole kunnossa. Omistaja laiskuus tai virheellinen turkinhoito kyllä näkyy päällepäin. Koiraa on siis karvoihin katsominen!
Lisäksi koiran on näyttelyssä esiinnyttävä edukseen. Sen tulee liikkua halukkaasti. Koira, joka näyttää kehässä siltä, että on "maailman murjoma" tai että "ei voi vähempää kiinnostaa", ei menesty. Nuorilla ja juniorikoirilla sallitaan kehässä vielä hyppelyt ja pienet ujoudet, mutta avo-luokasta eteenpäin koiran tulee jo käyttäytyä.

Pamelalla ekat juoksut ja vähän muutakin...

Meidän pikkuneidillä alkoi ekat juoksut. Nyt Pamela opettelee pitämään juoksupöksyjä!
Vantte taas sai ekan sertinsä Kiihtelysvaaran koiranäyttelystä ja Fido (YM. Hip-Hurrey) lähti uuteen kotiinsa. Pentuaitaus täytyy purkaa pois, kunnes taas tulee seuraavat pennut...

Pentujen rekisteritodistukset

Olin aivan iloisesti yllättynyt, kun pentujen rekisteritodistukset tulivat näin nopeasti. Ainakin tässä suhteessa SKL:n ajatus ulkoistaa (kai se on tytäryhtiölle) rekisteröinti, oli hyvä. Tosin olen sitä mieltä, että koirarekisterin pito kuuluu edelleen tärkeimpiin SKL:n tehtäviin. Kaipa SKL kuitenkin vielä hallinnoi itse koirarekisteriä? En ole tähän puoleen kovin hyvin perehtynyt.

Pennut ovat jo lähtökuopissa omiin uusiin koteihinsa. Ne ovat jo hyvin villejä ja myös aika äänekkäitä. Pennut viettävät suurimman osan aikaa leikkikehässä, mutta aika-ajoin ne päästetään juoksemaan pitkin poikin isommalle alueelle. Samalla ne tutustuvat myös noihin "isoihin koiriin" ja ovatkin jo oppineet heittäytymään selälleen maahan, jos isokoira komentaa.
Onneksi isot koirani ovat hyvähermoisia ja suvaitsevaisia, mitään onnettomuuksia ei ole sattunut.

Koiranpennut/kasvattajan vastuu

Kääpiövillispentumme ovat nyt 7 viikkoa vanhoja ja tänään mennään eläinlääkäriin hakemaan niille mikrosirut. Minä en raaski laitattaa pennuille mikrosiruja aikaisemmin, koska pennut ovat kooltaan niin pieniä ja mikrosiru pennun kokoon nähden aika iso. Rekisteriotteet tulevat siten auttamattomasti jälkitoimituksena. Samalla eläinlääkärireisuulla otamme pentutarkastuksen. Siihen eläinlääkäri kirjaa ylös pennun sen hetkisen kunnon. Se ei siis ole mikään tae sille, ettei pentuihin voisi myöhemmin tulla joku vika tai sairaus.

Suomen kennelliitto valmistelee juuri uutta jalostusohjesääntöä. Luin sen ja siinä on paljon hyvää, mutta itseäni jäi mietityttämään mm. ns. "laatupentu" -asia. Jos pennuilleen sitten saisi SKL:ltä tällaisen laatupentumerkinnän niin, kuka on korvausvastuussa, jos koirassa olisikin sitten myöhemmin joku vika tai sairaus. Minusta vastuu silloin saattaa siirtyä SKL:lle ja se ei varmaankaan ole SKL:n ajatus. Kasvattajan vastuusta puhutaan paljon erilaisilla keskustelupalstoilla ja se onkin aika suuri. Ja vaikka ostaja saakin hyvityksen koirassa olleesta viasta, se ei poista ostajan tuskaa, jos vika on sellainen, että omistaja kokee koiran siitä kovin kärsivän. Tunteita ei mielestäni voi korvata millään rahalla! Meillä myös kasvattaja kokee tuskaa tällaisissa asioissa, koska sehän vain kertoo kasvattajan epäonnistumisesta. Samalla myös
tulee huoli siitä, että koira varmasti hoidetaan asiallisesti ja sitä rakastetaan viastaan huolimatta!

Pra-prcd-testi

Hienoja uutisia!
Effin pra-prcd testitulos tuli ja se on normal/clear. Effi on siis täysin terve, eikä edes kantaja!
Nyt voin suunnitella Effille mahdollista mieskoiraa laajemaltikin, eikä pennut tule koskaan itse sairastumaan pra:han. Jos Effiä ei olisi testattu, minun olisi pitänyt etsiä urosta vain niiden koirien joukosta, jotka ovat pra-prcd-testattuja ja saaneet normal/clear tuloksen.
Tämä pra-prcd testi on dna testi ja sen ansiosta nykyään voi käyttää myös pra-kantajaa jalostukseen, kunhan toinen osapuoli ei ole kantaja tai sairas. Tällä varmistetaan myös riittävän geenipohjan säilyttäminen villakoirissa. Harmaissa keskikokoisissa villakoirissa, kun ei ole ihan mahdottomasti noita vaihtoehtoja. Mukavaa kuitenkin, että Suomeenkin on tullut uusia kasvattajia ja harmaita on nyt enemmän, kuin joitakin vuosia sitten!

Matokuuri

Nyt Jaden pennut ovat 3 viikkoa vanhoja, joten nyt on aika antaa niille ja emolle (ja kaikille muillekin koirille kotonani) matokuuri. Pennut saavat matokuurin aina pastana, koska se on helppo annostella. Annankin pennuille ja emolle Flubenolia, sillä se on turvallinen matolääke pienille pennuille. Muut isot koirat voivat saada muutakin, esim. Axiluria tai Drontalia. Meillä pennut saavat matokuurin vähintään kaksi kertaa ennen 7-8 viikon ikää.
Pennut voivat aivan mainiosti, huomenna niille tarjotaan ensikerran lisäruokana koiraäidinmaidonvastiketta (purkki menee vanhaksi, joten paras syöttää se pois). Mutta en ihan usko, että ne vielä aloittavat lisäruoan syönnin. Ne saavat selvästi riittävästi emoltaankin, koska ovat niin pulleita ja tyytyväisen oloisia. Tarjotaan nyt kuitenkin!

Välitrimmauksia

Nyt, kun ei ole näyttelyitä, tehdään välitrimmauksia. Viime viikonloppuna laitettiin Meena, joka debytoi villakoirien erikoisnäyttelyssä. Tänään laitoin Zorron, joka menee Tampereelle junioireihin ja huomenna laitetaan Antti! Antti menee myös Tampereelle, mutta veteraaneihin.
Villakoira on paljon helpompi laittaa itse näyttelyyn, kun on tehnyt ns. välitrimmauksen. Sitten ei näyttelyyn tarvitse alkaa kaivamaan isosta karvasta mallia, kun se on jo jollain lailla koiraan trimmattu. Vaatiihan se viitseliäisyyttä, mutta samalla tulee puhdas ja kaunis koira kotiin. Edelleen tulee tarkistettua koiran ihon ja karvan kunto, kynnet leikattua jne. Toivon myös, että koiran omistaja saa lisää intoa pitää edelleen koirastaan hyvää huolta!

Smirre 13-vuotta tänään

Smirre sisko lämpimästi onnittelee sisaruksiaan J-pentueesta! Ainakin Jedi, Gibson, Ilona ja Puddy ovat vielä elävien kirjoissa. 13-vuotta on ihan hyvä koiran ikä.

Iloinen perhetapahtuma

Meillä on ollut iloinen perhetapahtuma 26.1.2010: Jade synnytti kolme pentua! Yhden uroksen ja kaksi narttupentua. Synnytys suijui hyvin ja Jade hoitaa pentujaan. Emo ja pennut voivat siis hyvin ja pentujen paino nousee.
Yleensä villakoira synnyttää helposti ja hoitaa pentujaan. Meidän kennelissä ei ole ollut näiden lisääntymisasioiden kanssa mitään suurempia ongelmia.

Suruviesti

Vanha harmaa Purre-koira on nyt siirtynyt koirien taivaaseen. Purre oli mun ensimmäisestä harmaasta pentueesta ja myöskin ensimmäinen harmaa villakoira, josta tuli Suomen muotovalio.
Purren virallinen nimi oli Yellowmellow Highlander. Purre meni tuhkattavaksi ja hautaamme uurnan sitten kesällä tänne Korpelaan Purren omistajien kanssa. Ikävä on meillä kaikilla, mutta varmasti eniten Purren omistajilla, joille Purre oli ainoa ja ensimmäinen koira. Nyt on Purren kuitenkin hyvä olla!

Kennelneuvoja kävi

Mun luona kävi kennelneuvoja tänään. Hän laati käynnistä paperin, joka menee myös Kennelliittoon. Myös Tiinan (Lehtinen) luona kävi kenneneuvoja alkuvuodesta. Meillä on kennelissä kaikki hyvin. Tiinalla on 3 ja mulla 4 koiraa, asutaan eri paikoissa ja koirat asustavat normaaleina lemmikkeinä kotona. Meillä ei ole mitään häkkivirityksiä koirille. Ainoastaan sitten laitetaan pentukehä, kun on pentuja. Silloin muut koirat eivät pääse ahdistelemaan emoa ja pentuja.
Minusta on hyvä, että kennelliittolla on tällainen palvelu. Silloin asiaan koulutettu ulkopuolinen henkilö käy katsastamassa kennelin. Meidän tapauksessa kennelneuvojaa on hämmästyttänyt, ettei meillä ole kotona enempää koiria. Se onkin surullista, jos koti on täytetty koirilla, eikä kasvattaja enää pysty hallitsemaan tilannetta. Koirien hoitaminen vie paljon aikaa ja villakoirilla vielä enemmän- turkin takia. Eläinlääkärikulut ovat suuret, vaikka ei mitään erityisiä sairauksia koirilla olisikaan. Pelkät rokotukset, madotukset ja kaikki tarvittavat terveystarkastukset maksavat pitkän pennin varsinkin, jos koira on useita.

Pentuja tulossa

Kävin katsomassa Jadea ja sillä on jo ISO masu. Pentuja on epäilemättä tulossa, mutta lukumäärää en tiedä. Masusta päätellen kuitenkin useampia. Jännittävää nähdä, ovatko pennut sitten aprikooseja vai punaisia. Pentujen isähän on väriltään punainen.