Jalostusmuisteloita

Kasvatistani Fannystä eli Ym. Peacemakerista on tullut ensimmäinen Yellowmellow FI AVA eli agilityvalio! Kiitos Fannyn omistajille, joiden ansiota tuloskin on.
Tästä johtuikin mieleen jalostusmuistot. Silloin, kun tätä P-pentuetta tehtiin, ei ollut vielä dna-testiä pra:n varalle. Smirren isä oli samasta kennelistä, mistä ensimmäiset aprikoosit keskikok.villakoirat osoittautuivat pra-sairaiksi. Tosin Smirren isä ei ollut ko. koirien sukutaulussa, mutta monet esivanhemmat olivat yhteisiä. Kaikenkaikkiaan aprikoosit villat olivat silloin enemmän tai vähemmän sukua keskenään. Sairastuneen vanhemmista kyllä tiedettiin, että molemmat ovat vähintään kantajia. Ja jostain isovanhemmistahan se pra perityi, mutta mistä! Eri kasvattajat ja koirien omistajat taisivat vähän syytellä toisiaan ja ainakin epäillä, että toisen linjassa se pra muhii -ei varmaankaan omassa. Fanaattisimmat olivat lopettamassa kasvattamista ja teilaamassa milloin kenenkin koiraa.
Päätin kuitenkin käyttää Smirreä jalostukseen teettämällä sille vain yhden pentueen. Ajattelin, että vahingon määrä jää vähäisemmäksi, jos Smirrellä on vain yksi pentueja ja se osottautuisi sairaaksi. Uroksen valitsin, paitsi sen luonteen perusteella, myös sukutaulun mukaan. Konsta ei ollut mitään sukua Smirrelle. Pentuja syntyi 6 narttua ja siitä tuli tämä P-pentue. Myöhemmin saimme dna-testin pra:sta. Sekä Smirre että Konsta on pra-prcd testattu ja terveeksi todettuja. P-pentueessa on nyt 3 Suomen muotovaliota, yksi C.I.B. ja nyt yksi Suomen agilityvalio. Jos olisin jättänyt käyttämättä Smirreä jalostukseen, ei olisi syntynyt myöskään P-pentueen jälkeläisiä (Veeti, Lara, Emmi, Sofi jne.) ja Suomen villakoiramaailma olisi näitäkin linjoja köyhempi.
Kasvattaminen onkin todennäköisyyslaskentaa. Kaikkiin sairauksiin ei voi varautua, eikä oletusten tai huhujen perusteella kannata yksilöitä sulkea pois jalostuksesta. Parempi olisikin, että tehtäisiin erilaisia yhdistelmiä ja saataisiin myös terveet "kotikoirat" jalostukseen mukaan.