torstai 17. kesäkuuta 2010

Näyttelyreissu

Olen lähdössä näyttelyreissulle: ensin Ruotsiin ja sitten Tanskaan. Mukanani on YM. Zarandilla. Takaisin tulemme vasta 30.6. Tanskassa on "Maailman voittaja 2010"-näyttely. Toivottavasti matkamme sujuu ilman suurempia kommelluksia.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Koira koekäyttöön

Veetin omistaja oli tänään iltalenkillä Veetin ja muiden koiriensa kanssa, kun joku hänen naapureistaan oli kysynyt "Millä hinnalla Veetin saisi kahdeksi viikoksi koekäyttöön?". Ovat niin ihastuneita villakoiriin ja kokeilisivat, mitä se olisi käytännössä, jos sellaisen hankkisi.
APUA! Onneksi Veetin omistaja ymmärsi heti sanoa, ettei onnistu. Veetiä ei anneta mistään hinnasta mihinkään koekäyttöön. Veeti on perheenjäsen. Vertaa tähän: "Olet suloisen vauvasi kanssa kävelemässä ja naapurisi pyytää sinulta vauvaa koekäyttöön, niin sitten tietää kannattaako vauvaa ollenkaan hankkia". Tietenkään koiraa ei voi verrata ihmislapseen. Mutta ihminen, joka edes kysyy tällaista, ei ymmärrä, mitä koira omistajalleen merkitsee. Rakas koira on omistajalleen arvokas. Se on elävä olento, jota kunnioitetaan ja yritetään hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. Se on omistajansa paras ystävä!

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Pamela debytoi näyttelyssä tänään

Pamela ja keskari Zorro olivat tänään Jämsän näyttelyssä. Pamelalle näyttely oli ensimmäinen virallinen näyttely, se on ollut vain kerran pentunäyttelyssä. Vähän jännitti, että kulkeeko se kehässä ja vielä häntä pystyssä. Mutta turhaa jännitin, Pamela oli kuin ihmisen mieli ja voitti junnuluokan ja oli lopuksi PN4 ja sai varasertin (9 narttua oli "paras narttu"-luokassa).
Myös Zorro voitti keskareiden aprikoosien junnuluokan ja oli PU2 ja sai varasertin. Kiitokset Leenalle siitä, että saimme yöpyä hänen äitinsä luona. Ei ollut pitkää matkaa näyttelypaikalle:)!

torstai 3. kesäkuuta 2010

Jalostusmuisteloita

Kasvatistani Fannystä eli Ym. Peacemakerista on tullut ensimmäinen Yellowmellow FI AVA eli agilityvalio! Kiitos Fannyn omistajille, joiden ansiota tuloskin on.
Tästä johtuikin mieleen jalostusmuistot. Silloin, kun tätä P-pentuetta tehtiin, ei ollut vielä dna-testiä pra:n varalle. Smirren isä oli samasta kennelistä, mistä ensimmäiset aprikoosit keskikok.villakoirat osoittautuivat pra-sairaiksi. Tosin Smirren isä ei ollut ko. koirien sukutaulussa, mutta monet esivanhemmat olivat yhteisiä. Kaikenkaikkiaan aprikoosit villat olivat silloin enemmän tai vähemmän sukua keskenään. Sairastuneen vanhemmista kyllä tiedettiin, että molemmat ovat vähintään kantajia. Ja jostain isovanhemmistahan se pra perityi, mutta mistä! Eri kasvattajat ja koirien omistajat taisivat vähän syytellä toisiaan ja ainakin epäillä, että toisen linjassa se pra muhii -ei varmaankaan omassa. Fanaattisimmat olivat lopettamassa kasvattamista ja teilaamassa milloin kenenkin koiraa.
Päätin kuitenkin käyttää Smirreä jalostukseen teettämällä sille vain yhden pentueen. Ajattelin, että vahingon määrä jää vähäisemmäksi, jos Smirrellä on vain yksi pentueja ja se osottautuisi sairaaksi. Uroksen valitsin, paitsi sen luonteen perusteella, myös sukutaulun mukaan. Konsta ei ollut mitään sukua Smirrelle. Pentuja syntyi 6 narttua ja siitä tuli tämä P-pentue. Myöhemmin saimme dna-testin pra:sta. Sekä Smirre että Konsta on pra-prcd testattu ja terveeksi todettuja. P-pentueessa on nyt 3 Suomen muotovaliota, yksi C.I.B. ja nyt yksi Suomen agilityvalio. Jos olisin jättänyt käyttämättä Smirreä jalostukseen, ei olisi syntynyt myöskään P-pentueen jälkeläisiä (Veeti, Lara, Emmi, Sofi jne.) ja Suomen villakoiramaailma olisi näitäkin linjoja köyhempi.
Kasvattaminen onkin todennäköisyyslaskentaa. Kaikkiin sairauksiin ei voi varautua, eikä oletusten tai huhujen perusteella kannata yksilöitä sulkea pois jalostuksesta. Parempi olisikin, että tehtäisiin erilaisia yhdistelmiä ja saataisiin myös terveet "kotikoirat" jalostukseen mukaan.