maanantai 30. marraskuuta 2009

Sijoituskoira

Minulta kysytään aika ajoin koiraa sijoitukseen ja olen niitä kyllä sijoittanutkin. Silloin, kun sijoitussopimusta tehdään, ovat kaikki hyvillä mielin sopimusta tekemässä. Sijoitusomistaja ymmärtää hyvin, mistä sijoituksessa on kysymys ja hänen kanssaan selvitetään, mitä tarkoittaa mm. näyttelyoikeus ja kuinka tärkeää on koiran hoito ja näyttelykoiran turkin hoito. Sijoitusomistaja saa huomattavan halvalla koiran, jolle kasvattajana hankii tittelit maksamalla itse näyttelyt ja trimmaukset. Edelleen kasvattaja kustantaa itse kaikki terveystarkastukset jne. Sijoitusomistajan tulisi vaan pitää turkki takuttomana ja sopia kasvattajan kanssa aikatauluista. Sijoituskoira viettää väkisinkin aikaa myös kasvattajan luona varsinkin, kun kyseessä on villakoira, jota täytyy trimmata. Tämä on myös tehty selväksi jo sijoitussopimusta allekirjoitettaessa.
Jostain syystä sopimukset tahtovat sitten unohtua, kun koira kasvaa, eikä olekkaan enää pentu. Sitten saankin takkukasan laitettavaksi ja aikatauluistakin kiukutellaan. Luulisi, että se olisi molempien etu, sekä kasvattajan että sijoitusomistajan, kun koira on puhdas ja kauniisti trimmattu! Helpottaahan se sitten sijoitusomistajankin työtä jatkossa, koska takuttomana pestyn koira pysyy pitempään takuttomana. Tulen aina hyvin surulliseksi tällaisesta, kun kyseessä on kuitenkin koiran hyvinvointi ensisijassa. Kasvattajana olen tietenkin sijoittanut pennun, jota olen ajatellut jalostukseen ja Suomessa käytetään jalostukseen yleensä niitä koiria, jotka ovat terveitä, hyvä luonteisia ja näyttelypalkittuja. Kasvattajana olenkin jopa sitoutunut kasvattamaan tällaisia koiria!
Olisikin parempi ostaa pentu kokonaan, jos ei halua sijoitusasiaan sopeutua. Se on sitten eri asia saako ostettua sitä pentua, minkä haluaisi. Myyjällähän on kuitenkin oikeus päättää kenelle pentunsa myy.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Pentunäyttely

Olin Pampamin kanssa viime viikonloppuna pentunäyttelyssä. Näyttelypaikalle tullessamme Pampamilla meni häntä alas. Asumme maalla, joten oli ihan odotettavaa, että se aluksi pelkäsi. Varsinkin kauhistus olivat isommat ja tummat koirat. Olimme tulleet näyttelypaikalle hyvissä ajoin, joten pentu ehti tottua siellä olemiseen. Meillä oli mies tuomarina, joten se oli seuraava jännityksen kohta. Kehässä pyydettiin suoraan pöydälle, onneksi Pam vaan heilutti häntäänsä tuomarille, eikä aristellut yhtään. Maassa liikkeitä arvosteltaessa Pampam liikkui reippaasti ja häntä pystyssä. Se meni oikein iloisesti kohti tuomaria ja otti kontakttiakin. Olin pikkuneidin esitykseen hyvin tyytyväinen. ROP-pentuhan Pampamista sitten tuli! Tuomari laittoi vielä arvosteluun, että erinomainen temperamentti.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Maitohampaiden poisto

Pamelalta poistettiin maitokulmurit eläinlääkärin toimesta. Nyt hammaskalusto näyttää siistiltä. Villakoirilla ja juuri pienemmillä kokomuunnoksilla täytyy usein poistattaa maitokulmahampaita. Ne lähtevät huonosti ja, jos maitohampaita ei poista, voi pennulla olla kohta tuplakulmurit suussa. Se voi aiheuttaa sen, ettei alakulmuri mahdu oikeaan kohtaan ja osuu siksi kitalakeen tai ikeneen. Maitohammasta ei kuitenkaan saisi poistattaa liian aikaisin, vasta kun pysyvä hammas on kasvanut noin puoleenväliin maitohammasta. Jos maitohampaan poistattaa liian aikaisin, voi pysyvän hampaan juuri vahingoittua.