Perushuoltoa

Tänään olen tehnyt perushuoltoa koirilleni. Ensin tein konetyöt Effille ja Leiskulle. Sitten leikkasin Effin, Leiskun, Pamelan ja Smirren kynnet. Tukan laitoin uudestaan kiinni Leiskulle ja Vennylle. Samalla nypin karvat Leiskun korvista ja putsasin Vennyn korvat. Mun kotona olevilla koirilla on todella harvoin korva- tai silmätulehduksia(en edes muista, milloin viimeksi). Näillä ei vielä ole kertaakaan ollut hiivaa korvissa. Tietty asun niin maalla, jolloin tartuntataudit ovat tosi harvinaisia. Mutta väitän, että osin tämä johtuu koirien oikeasta perushoitamisesta. Kun säännöllisesti perushoitaa koiraa, ei sille tule mitään ylimääräisiä tulehduksia. Ja kun ei höyrähdä mihinkään "ihmeellisiin" ruokinta-muoti-uutuuksiin tai anna "Mitä sattuu"-koiralle, niin eipä ne juuri mitään ihmeoireita jne. saakkaan.
Myös ns. stressitön elämä vaikuttaa asiaan todella paljon. Meillä ei koirat stressaa ja se näkyy niiden hyvinvoinnissa. Koiraa ei ole tarkoitettu siihen, että sen kanssa pädetään agilityssä, näyttelyssä tai tokossa. Onhan se ihanaa, kun ne pärjää erilaisissa ihmisten harrastuksissa, mutta itse koira ei itse niitä tarvitse. Koira on ihan onnellinen, kun se saa vaan olla mukana, pääsee lenkille ja perushoidetaan. Kaikki nämä harrastukset ovat vain ihmisen omia harrastuksia, jolloin ihmisen on itse nähtävä, milloin joku asia on koiralle liikaa.
Minä harrastan näyttelyitä ja myös se on koiralle tavallaan rasite. Terve (ja tervepäinen) koira kyllä kestää hyvin näyttelyt ja jopa nauttii niistä. Jos yhden koiran kanssa käy vaikka 10 näyttelyssä vuodessa (mikä on jo paljon), koira on vielä 540 päivää vuodessa ihan tavallinen kotikoira. Toivoisinkin uusille harmaille pennuilleni sellaiset tavalliset ja normaalit kodit, joissa koira hoidetaan ja sen kanssa ehkä harrastetaankin, mutta se ei olisi kenenkään pätemisen välikappale!

Pitkästä aikaa

Meillä on ollut jotain virusongelmia kotisivuilla, joten vasta nyt uskallan taas kirjotella tänne blogiin. Uutisia on:
Ruotsista saatiin Zaralle cacibit. Siellähän kaikki värit kisaavat yhdessä, mutta värillisillä on omat cacibit FCI:n sääntöjen mukaan. Zara oli paras värillinen narttu molemmissa näyttelyissä, joten se sai värillisten cacibit. Herningissä Zara oli pn2 eli ns. vara-maailmanvoittaja! Joka sekin on huomion arvoinen saavutus.
Venny sai kolme pentua: kaksi urosta ja yhden nartun. Pennut ovat nyt 5 vko vanhoja ja aivan ihania. Pennut on pesty jo kerran ja huomenna pesemme ne taas.
Myös harmaa Sara on saanut pentuja viikko sitten. Sara sai yhden uroksen ja 4 narttua. Sara asustaa nyt saunan pukuhuoneessa. Sielä se saa olla rauhassa muilta koirilta. Nukuin saunassa viime viikon Saran seurana, nyt olen jo siirtynyt omaan sänkyyni. Saralla ja pennuilla kaikki sujuu mallikkaasti.
Näyttelyissäkin on tullut käytyä. Aprikoosi Zorro (YM. Smiling Man) on avannut serti-tilin ja sillä onkin nyt jo 2 sertiä ja ROP-tulosta. Audrey (YM. Ämelie) taas saavutti Suomen muotovalion arvon Karjaalla ollen ROP! Aydrey on jo takaisin Moskovassa ja on siellä nyt astutettu.
Pamelalla oli tänään pesuvuoro. Pamela on nyt ollut kaksi kertaa näyttelyssä ja molemissa PN4. Olen todella tyytyväinen tyttööni. Se on niin kiva kaveri!

Näyttelyreissu

Olen lähdössä näyttelyreissulle: ensin Ruotsiin ja sitten Tanskaan. Mukanani on YM. Zarandilla. Takaisin tulemme vasta 30.6. Tanskassa on "Maailman voittaja 2010"-näyttely. Toivottavasti matkamme sujuu ilman suurempia kommelluksia.

Koira koekäyttöön

Veetin omistaja oli tänään iltalenkillä Veetin ja muiden koiriensa kanssa, kun joku hänen naapureistaan oli kysynyt "Millä hinnalla Veetin saisi kahdeksi viikoksi koekäyttöön?". Ovat niin ihastuneita villakoiriin ja kokeilisivat, mitä se olisi käytännössä, jos sellaisen hankkisi.
APUA! Onneksi Veetin omistaja ymmärsi heti sanoa, ettei onnistu. Veetiä ei anneta mistään hinnasta mihinkään koekäyttöön. Veeti on perheenjäsen. Vertaa tähän: "Olet suloisen vauvasi kanssa kävelemässä ja naapurisi pyytää sinulta vauvaa koekäyttöön, niin sitten tietää kannattaako vauvaa ollenkaan hankkia". Tietenkään koiraa ei voi verrata ihmislapseen. Mutta ihminen, joka edes kysyy tällaista, ei ymmärrä, mitä koira omistajalleen merkitsee. Rakas koira on omistajalleen arvokas. Se on elävä olento, jota kunnioitetaan ja yritetään hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. Se on omistajansa paras ystävä!

Pamela debytoi näyttelyssä tänään

Pamela ja keskari Zorro olivat tänään Jämsän näyttelyssä. Pamelalle näyttely oli ensimmäinen virallinen näyttely, se on ollut vain kerran pentunäyttelyssä. Vähän jännitti, että kulkeeko se kehässä ja vielä häntä pystyssä. Mutta turhaa jännitin, Pamela oli kuin ihmisen mieli ja voitti junnuluokan ja oli lopuksi PN4 ja sai varasertin (9 narttua oli "paras narttu"-luokassa).
Myös Zorro voitti keskareiden aprikoosien junnuluokan ja oli PU2 ja sai varasertin. Kiitokset Leenalle siitä, että saimme yöpyä hänen äitinsä luona. Ei ollut pitkää matkaa näyttelypaikalle:)!

Jalostusmuisteloita

Kasvatistani Fannystä eli Ym. Peacemakerista on tullut ensimmäinen Yellowmellow FI AVA eli agilityvalio! Kiitos Fannyn omistajille, joiden ansiota tuloskin on.
Tästä johtuikin mieleen jalostusmuistot. Silloin, kun tätä P-pentuetta tehtiin, ei ollut vielä dna-testiä pra:n varalle. Smirren isä oli samasta kennelistä, mistä ensimmäiset aprikoosit keskikok.villakoirat osoittautuivat pra-sairaiksi. Tosin Smirren isä ei ollut ko. koirien sukutaulussa, mutta monet esivanhemmat olivat yhteisiä. Kaikenkaikkiaan aprikoosit villat olivat silloin enemmän tai vähemmän sukua keskenään. Sairastuneen vanhemmista kyllä tiedettiin, että molemmat ovat vähintään kantajia. Ja jostain isovanhemmistahan se pra perityi, mutta mistä! Eri kasvattajat ja koirien omistajat taisivat vähän syytellä toisiaan ja ainakin epäillä, että toisen linjassa se pra muhii -ei varmaankaan omassa. Fanaattisimmat olivat lopettamassa kasvattamista ja teilaamassa milloin kenenkin koiraa.
Päätin kuitenkin käyttää Smirreä jalostukseen teettämällä sille vain yhden pentueen. Ajattelin, että vahingon määrä jää vähäisemmäksi, jos Smirrellä on vain yksi pentueja ja se osottautuisi sairaaksi. Uroksen valitsin, paitsi sen luonteen perusteella, myös sukutaulun mukaan. Konsta ei ollut mitään sukua Smirrelle. Pentuja syntyi 6 narttua ja siitä tuli tämä P-pentue. Myöhemmin saimme dna-testin pra:sta. Sekä Smirre että Konsta on pra-prcd testattu ja terveeksi todettuja. P-pentueessa on nyt 3 Suomen muotovaliota, yksi C.I.B. ja nyt yksi Suomen agilityvalio. Jos olisin jättänyt käyttämättä Smirreä jalostukseen, ei olisi syntynyt myöskään P-pentueen jälkeläisiä (Veeti, Lara, Emmi, Sofi jne.) ja Suomen villakoiramaailma olisi näitäkin linjoja köyhempi.
Kasvattaminen onkin todennäköisyyslaskentaa. Kaikkiin sairauksiin ei voi varautua, eikä oletusten tai huhujen perusteella kannata yksilöitä sulkea pois jalostuksesta. Parempi olisikin, että tehtäisiin erilaisia yhdistelmiä ja saataisiin myös terveet "kotikoirat" jalostukseen mukaan.

Viipurin koiranäyttely

Saimme tässä keväällä innoituksen lähteä Viipurin koiranäyttelyyn. Mukaan päätettiin ottaa koirista Veeti ja Ville, koska ne ovat eri väriset. Sitten keksimme, että joku narttukin mahtuisi mukaan ja kysyimme Maria. Mari innostui asiasta ja päätti lähteä Harman kanssa. Tässä vaiheessa kävi ilmi, että siellä jaetaan luokkasertit, joten Veeti laitettiin avo-luokkaan ja Ville valio-luokkaan. (Harma tietenkin valio-luokkaan). Kukaan ei oikeen tiennyt, tuleeko koirista Venäjän valioita, jos ne saa sertit. Ihmettelimme raja- ja näyttelyrokotuksia urakalla. Me ihmiset tarvitsimme tietenkin viisumit ja autolle piti täyttää tulliselvityksiä ja hankkia green card.

Viime lauantaina sitten suunnistimme Viipuriin. Lähdimme aikaisin aamulla, koska emme tienneet kauanko rajalla menee. Olimme varustautuneet monen tunnin odotukseen, mutta pääsimme läpi noin 40 minuutissa mennessä ja tullessa. Koirien papereita ei kukaan kysynyt.

Löysimme näyttelypaikan helposti kartan avulla. Pystytimme teltan, koska emme uskaltaneet luottaa aikatauluihin. Aikatulun mukaan villakoirat arvosteltiin vasta klo 17.30. Niinhän siinä kävi, että tuomari oli aikataulusta 1,5 tuntia myöhässä, joten vietimme koko päivän odotellen kehän alkua. Onneksi ole kaunis aurinkoinen sää! Muut villakoirat saapuivat vasta noin klo 16.-17.00. Tuntui, että tuomarille tuli lopuksi vähän kiire. Kun Ville oli arvosteltu viimeisenä, niin tuomari vain sanoi minulle, että Veeti on best male. Ketään muuta urosta ei enää otettu kehään. "Paras narttu"-kehä sentään pyöri, mutta siitä tiedämme vain voittajan, joka oli venälänen aprikoosi narttu. Siitä tuli sitten ROP ja Veetistä VSP. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet, oliko koiramme saaneet sertiä tai edes laatua excellent. Jännitimme niitä sertejä ja odottelimme papereita. Niistä vasta näimme, että kaikki olivat saaneet sertin! Valioasiaa on selvitetty ja kuulemma juuri tästä Viipurin näyttelystä tulee yhdellä sertillä Venäjän valioksi, jos on jo Suomen muotovalio. Nyt meillä on siis 3 uutta Venäjän valiota! Tosin vielä vahvistusta vailla.