Pennun luonne

Minulla on kotona 4 kuukautta vanha kääpiövillakoiranpentu Pamela eli Pampam! Olenkin taas kerran huomannut, että pennun luonne alkaa tulla esiin vasta tässä iässä, tähän asti se on ollut vain pentu. Aikaisemmin pentu on kuin muovailuvahaa ja siitä voi muokata mieleistään. Edelleen sen käyttäytymistä voi ohjata - ja pitääkin ohjata, mutta nyt sen oma luonne alkaa olla näkyvissä. Kun pentu tulee uuteen kotiin noin 7-8 viikkoisena, sitä pystyy vielä hyvin ohjailemaan. Omistajasta on kiinni se, miten pentu oppii uusia asioita elämässään. Jos pentu tuntuu aralta tai hyvin herkältä 8 viikon iässä, sen itsetuntoa on vahvistettava. Jos taas pentu on kovin urhea, sen energia pitää saada ohjattua oikeisiin asioihin. Sitä on vaikea selittää. Jotkut ihmiset osaavat sen luonnostaan ja toisille koiran "lukeminen" on vaikeampaa. Onneksi villakoira on aika helppo pitää, vaikka aina ei ihan kasvattamisessa onnistuisikaan.
Itse olen tähän mennessä opettanut Pampamille sisäsiisteyttä, trimmauksessa olemista ja narussa kulkemista. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että pentu antaa hyvin tehdä konetyöt ja makaa hoitopöydällä turkkia kuivatessa. Me kun tähtäämme näyttelyuralle! Muuta minä en ole oikeastaan pennulle opettanut, minä en ole mikään toko- tai agility-ihminen. Kaikkeen ei aika yksinkertaisesti riitä!
On hyvä, jos pennun omistaja alkaa harrastamaan koiransa kanssa jotain mm. agia tai tokoa. Joskus kuitenkin omistajan odotukset ovat aivan liian korkealla ja joskus taas ajatukset ovat liian vaatimattomia. Oikein ohjattu ja stressitön koira pystyy hyviin suorituksiin omistajansa kanssa. Olenkin tosi tyytyväinen kuultuani kasvattieni Vapun, Casablancan, Figaron, Fannyn, Murrin jne. harrastamisesta.